perjantai 6. tammikuuta 2017

Jälkeen Joulun ja vuoden vaihteen.

Pakkanen paukuttaa mustan Joulun ja vuodenvaihteen jälkeen kaikella mahdillaan. Etelä-Suomi kärsii -20 asteessa, siinä missä Lapissa saa laittaa tuplat lisää. Kaunista on, mutta pakkanen myös halvaannuttaa, ei kulje junat eikä ihmiset. Olisi ihana lähteä vaeltelemaan luontoon, mutta ainakin itse olen niin paleleva yksilö, että vaikka vaeltelisin tuolla pilkkihaalareissa, niin todennäköisesti kaikki hauskuus menisi palelemiseen.

No positiivista on kuitenkin tuo aurinko. Loppuvuosi meni taas lähes viimeisillä voimilla, kun ainakin itselle tuo kaamosmasennus on yhtä helvettiä. Myös kiireinen aikataulu ja tapahtumilla miinoitetut viikonloput saattoivat olla osasyy tuohon uupumiseen. Jostain syystä tuo vuodenvaihde toi taas takaisin sen optimismin ja ajatuksen siitä että nyt mennään kesää ja valoa kohti.


Vuodenvaihde oli tänä vuonna lyhyt ja lähes kaikki joulunpyhät ajoittuivat viikonloppuihin. Tämä näkyy tietenkin etenkin itseni kaltaisilla, jotka ovat juuri vaihtaneet töitä, eikä lomista ole tietoakaan. No päivystysaika joulun välissä sujui ja joulun ja loppiaisen välinen viikkokin, mutta jotenkin nyt tuntuu että elämään on tullut totaalinen luovuuskatkos. Pää on ihan tyhjä, eikä mitään ideoita synny. Toki työkin on nykyään sellaista, joka vaatii jatkuvaa uuden suunnittelua, eikä paukut varmaan joka hetkeen riitä, mutta eniten uskon siihen että luovuus syntyy tyhjyydestä tai tylsyydestä, eikä kumpaankaan ole ollut aikaa viime hetkinä. No onni on edes nämä kolme vapaata, jotka loppiainen tuo tullessaan.

Marraskuussa kävimme katsomassa poikani luokalle tilattua oopperaesitystä, mihin poikani osallistui laulamalla ja soittamalla symbaaleja.

Joulun tuloon piti varautua myös töissä. Ja kun paikassa ei ollut edellisiltä vuosilta vielä joulukalenteria, niin päätinpä sitten tehdä sinne jo perinteiseksi muodostuneen huopasukka-kalenterin: Kaikissa sukissa oli joku jouluaiheinen loru.


Mieheni tytär täytti vuosia ja uudelle tietokoneelle piti saada lahjapaketti. Onneksi tähän taloon on viime aikoina osteltu paljon kenkiä ja yksi kenkälaatikko sai sitten uuden ilmeen:

Marraskuussa pääsimme vielä poikani ostaman häälahjan avulla Turun Caribian kylpylään. Päätimme ottaa siitä kaiken irti ja niin tuli testattua kylpylän kasvohoidot, kynsihoidot, Denniksen pitsat ja paikallinen yökerhokin. Saatiinpa vielä bonuksena siihen Vicky Rostin keikkakin. Vaikka perjantaina reissulle lähtiessä satoikin kaatamalla, niin lauantaina ilma oli jo parempi ja kävimme ihailemassa merta kalliolita:
 Sunnuntaina kotiin matkatessa pyörähdimme vielä talvisen Naantalin kautta. Ei ihan yhtä viehätysvoiminen kuin kesällä, mutta kaunis kuitenkin:





Marraskuussa kävin myös lyhyen kahden päivän mittaisen betonikurssin. Jälkimmäisellä kerralla olin juuri noin tuntia ennen kurssia kuullut yhden nuoruuskaverini kuolemasta ja purin sen mielestäni tekemällä betonista kylmät ja kuolleet kasvot. Kun olin niitä kurssin jälkeen hetken tuijotellut, ajattelin että nyt saa riittää ja päätin päällystää ne jälleen värillisiksi ja elävämmiksi:









Joulua ennen on omat pakolliset kuviot, kuten jokavuotiset villasukat vanhemmille. Samoin kaikki koristeet, piparit sun muut. Ja lasten myyjäiset. Tämän vuoden teema oli joulukortit, joita tein niin myyjäisiin kuin omille läheisillekin. Tässä noita kortteja:





Annoin myös äidilleni kortteja, joita en sitten käyttänytkään:


Nämä sukat valmistuivat motivaatiopulan vuoksi ehkä hitaammin, kuin mitkään ikinä ennen. Olen huomannut, että ilmeisesti sukkia olen tehnyt riittävästi jo tässä elämässä, mutta ne ovat ne joita kaikki pyytävät aina kuitenkin.


Joulukoristelu oli pienimuotoista pöytäkoristelua, kuusi ja muutamat tontut ikkunassa ja seinillä:


Tulipa tuossa joulukuun alussa vierailtua vielä Tukholmassakin:




Joulu meni sitten läheisten keskuudessa. Vaan kolme lapsista, minä ja mies, sekä minun vanhemmat. Piparishow hoitui kuitenkin myös toisiksi vanhimman pojan tyttöystävän avustuksella:


Uutena vuotena kävimme ihailemassa kaupungin ilotulitusta näin juhlavuonna. Kaupunkin on samanikäinen kun koko Suomi eli satavuotias. Upea oli esitys:



Ja sitten oli tietenkin tinat:



Sitten alkuvuosi: Töissä meillä on aina sellainen ongelma, että puhelimet unohtuu, eikä oikein kuulu muista huoneista. Päätimme ratkaisuksi hankkia pienet pussukat, joilla puhelimia voi kantaa kaulassa. No tottakai halusin taas omannäköiseni pussukan:


Sain myös lahjoituksen lasipurkin, kun on hyvin tiedossa, että niitä tykkään päälystellä. No mietin sitten että mitä tällä kertaa siitä tekisin ja päätin tehdä lampun. Eli Decopage-päälysteellä Vallilaa pintaan ja ledit sisälle:



Siinä siis loppuvuoden ja vuodenvaihteen kuulumiset ja tekemiset. Nyt vuorossa rauhallisempi jakso ja voimien keräilyä, sekä kadonneen luovuuden löytämistä tilauksessa. Toivotan kaikille onnellista vuotta 2017: