perjantai 22. tammikuuta 2016

Riittäisikö jo pakkaset?

Pitkästä aikaa kunnon pakkastalvi. Joku sanoo todennäköisesti että lopeta valittaminen, mutta vuosi vuodelta syksyt ja talvet käy rankemmiksi. Syksyllä alkaa alavireys ja talvella läsnä on pääasiassa kiukku.
Kuluva vuosi tuo paljon muutoksia mukanaan ja yksi niistä on tuo työpaikan vaihto. Olen vuosia kulkenut vuorotöissä niin että matkoihin menee melkeen neljä tuntia päivässä ja nyt mitta alkaa niin itselläni kun perheelläni olevan tätä asiaa kohtaan loppu.Väsymys valtaa alaa jatkuvasti enemmän ja enemmän ja ajoittain tuntuu että tuohon kesään on vielä ikuisuus. Lupasin kuitenkin hoitaa pestini kesään saakka, joten sitten kohti uusia tuulia ja toivottavasti myös aikaa perheelle ja omille mukaville asioille.
Yksi positiivisista asioista alkuvuodesta on ostamamme uusi auto. Tosin tuota joutui odottamaan puolitoista kuukautta yliaikaa, kun kuljetus ei ollut aikataulussa. Uusi auto kuluttaa huomattavasti vähemmän ja nyt on taas mahdollista kierrellä lähialueiden kirpputoreja yms. Tässä tämä jääkahvin värinen hankintamme:

Käsityöharrastusta olen yrittänyt elvyttää pienessä mittakaavassa. Suurin ongelma on edelleen tuo ajan puute. Itselleni tein lapaset:

Huovuttaminen on on ollut ehkä se pääasiallinen juttu tässä lähiaikoina. Tässä pari erilaista keiju-yritelmää. Toisen tein töissä ja toisen kotona.


ja piti vielä yksi kukkanenkin huovuttaa:

Keittiöön halusin myös jotain itse tekemääni. Nämä patalaput on ensin neulahuovutettu ja sitten käytetty pesukoneessa:


Vihdoin ja viimein alkaa myös tuo oma työnurkkaus muotoutua. Vielä pitäisi saada korkea keittiöjakkara tai vastaava työtuoliksi, kun silloin voin hyödyntää noiden lipastojen päälystää eikä mitään erillistä työpöytää tarvitse hankkia.



Kevättalven projektina on myös vihdoin luopuminen yhdestä paheesta, mikä on seurannut lapsuudesta saakka, eli tupakasta. Olen tehnyt lukuisia epäonnistuneita lopetusyrityksiä noilla nikotiinikorvikkeilla onnistumatta ja nyt hoidettiin avuksi sitten sähkötupakka. Saa nähdä miten eukon käy.

Jääkiekkoa on tullut myös käytyä katsomassa, niin nuorten MM-leijonien osalta, kun Jokereidenkin peliä ihmettelemässä. En ole mikään sen suurempi lätkäfani. MM-kiekkoa olen toki vuodet seurannut mutta erilaisista liiga-peleistä en ole kovin kiinnostunut ollut. Tuo uusi mieheni kuitenkin rakastaa Jokereita ja sitä kautta yritän myös itse kiinnostua toiselle hyvin tärkeästä asiasta:




Jotain kohtuullisia pakkaspäiviäkin on ollut ja silloin ulkoileminen on ollut mukavaa. Näihin pakkaskuviin on tämän kertainen blogi-päivitys päättää.


tiistai 5. tammikuuta 2016

Kaipuu takaisin arkeen.

Poistin muutaman kirjoituksen tuosta välistä, kun ne käsittelivät asioita, joita en välttämättä tahdo muistella. Pitkä tauko, lähes pari vuotta on siis tuosta edellisestä kirjoituksesta. Elämä on kulkenut eteenpäin hyvin vauhdikkaasti ja tuntuu että kaikki energia ja luovuus on mennyt enemmän tai vähemmän arjen pyöritykseen. Olen päässyt myös käymään monissa reissuissa, joista enemmän blogissa: http://jeromicanmatkassa.blogspot.fi/. Kuitenkin kaiken tämän pyörityksen keskellä olen kaivannut aikaa, jolloin ehti ja kykeni tekemään omia pikkujuttujaan ja nauttimaan niistä.

Eroperheen lapset ovat selvinneet eteenpäin hyvin. Vanhin poikani muutti omaan asuntoon ja kakkosella on sama temppu haaveissa tyttöystävänsä kanssa, kunhan ehtii täysikäiseksi. Haaveilin tossa jo töiden vaihtamista päivätöihin, kun tuntuu että elämästä jää niin vähän käteen kun suurin osa viikosta menee töihin ja työmatkoihin. Lupasin kuitenkin jatkaa vielä kesään, joten tässä sitä mennään. Uuden avomiehen kanssa on rakenneltu kotia nyt reilu puoli vuotta.

Lähes vuoden käsityötauon jälkeen (lukuunottamatta muutamaa pikkujuttua), on tämäkin harrastus taas alkanut nostamaan päätään. Se on kai totta, että kun ihminen on suuressa kriisissä, on luominen haastavaa. Samoin lukeminen oli pitkään tauolla, kunnes hyvin pienin askelin olen päässyt sitäkin aloittelemaan.

Viime ajat olen tehnyt lähinnä Decopage- lakka päälysteitä niin purkkeihin, lyhtyihin, kun pöytäänkin.






 Pöydän päälystin parvekkeelle, kun olen saanut luvan laittaa kahteen paikkaan asunnossa näitä värikkäitä luomuksiani. Toinen on parveke ja toinen tulee olemaan pieni nurkkaus, johon vihdoin saan näitä käsityö- ja askartelutarvikkeitani, kunhan joskus saan sen tehtyä. Ensin pitäisi saada tietyn mallinen työpöytä ja se onkin ehkä se suurin haaste.

Ajateltiin että se ehkä sopisi hyvin tuonne kakkoseteiseen, kun se on aika pitkälle tyhjänä. Totesin heti että sittenhän voin hyödyntää tuon naulakonkin. Siihen ompelin pari kassia roikkumaan, mihin saa kaikenlaisia nauhoja ja nappeja.


Kirppikseltä ostettuja maljakoita, sekä kaupasta ostettuja lyhtyjä päälystelin myös:



Ja tietenkin muutaman purkin: 



 

Jouluksi tein muutamat villasukat ja nyt vuorossa lapaset. Olemme yli kaksi kuukautta odottaneet tilaamaamme uutta autoa. Kunhan se vihdoin saapuu, pääsee lähikaupunkien kirpputoreja ja antiikkiliikkeitä kiertelemään uusien löytöjen toiveissa. Tämä harrastus onneksi kiinnostaa meitä molempia, vaikka käsityöt ja askartelu onkin lähinnä oma visioni. Pieni loma on tulossa tuossa tammikuussa, mutta muuten kevät tulee olemaan työntäyteinen. Kesällä saattaa ollaa suurempia suunnitelmia ja toiveissa on myös taas matka jonnekin. Tällä hetkellä kuitenkin kaikki tavoitteet on arjen palasten keräämisessä ja arjesta nauttimaan oppimisessa.