torstai 3. marraskuuta 2016

Satumetsän taikaa

Syksy on kääntynyt jo synkemmälle jaksolle ja itse asiassa ensilumi satoi maahan eilen. Tämä on se vuoden aika, kun ihmisen jaksaminen on sitä vähäisintä kaikesta. Onneksi on työ jossa tulee väkisinkin ulkoiltua. Vähäsateinen tämä syksy on kuitenkin ollut, mikä on motivoinut siirtymään peiton altakin vapaaehtoisesti välillä jonnekin. Tallinnan laivalla tuli käytyä nuorison valvojana JVG:tä katsomassa ja nyt tulevana lauantaina olisi vuorossa elämäni ensimmäiset Halloween-jihlat, ihan näin aikuisille. Mitä siitäkin sitten mahtaa tulla, niin aika näyttää. Noidaksi aion pukeutua, mikä on jotenkin luontevaa, koska omistan takapuoleen saakka pitkät, mustat hiukset.

Uusi työ ja uudet vastuut ovat vaatineet veronsa, vaikka kaikki onkin sujunut suhteellisen hyvin. Kuitenkin olen vihdoin tässä iässä löytänyt tuon voimaannuttavan ihmepaikan nimeltä metsä. Ihan niinkuin yhtäkkiä voisi palata lapsuuden maailmaan ja nähdä metsän luovuutta ja mielikuvitusta rikastavan taikamaisen vaikutuksen. Ehkä se onkin näin. Kun maailma liikaa kasvattaa, tarvitsee paikan, jossa sisäinen lapsi saa leikkiä. Onneksi nämä lyhyet metsäretket ovat mahdollisia niin työn, kuin vapaa-ajankin puitteissa. Asumme vielä onneksemme kilometrin päässä suojellusta metsäalueesta, jossa vanhat puut, kivet ja kannot kertovat tarinoitaan. Seuraavat kuvat eivät ole sieltä, mutta muualta otettuja luonnonkauniita maamerkkejä ja maisemia.







. Satumaailmassa voi kohdata ilot, surut, pelot, sekä itsensä ylittämisen, rohkeuden ja sen mukana tulevan voimantunteen. Siellä ei ole ahdistavia rajoitteita, ohjeita eikä suosituksia. Kaikki on mahdollista, mitä ikinä siellä haluaakaan kohdata. Peikkokivet ja menninkäisen kolot ovat mahtava näyttämö tällaiselle reissulle satumaailmaan, niin lapselle, kuin aikuisellekin.

Satukansa saa myös inspiraationsa metsästä. Keijuja, metsäntonttu, maahisvanhus, sekä pakkasakka ovat jo löytäneet tiensä kotiimme. Nyt vuoron sai merenneito. Merenneidon värimaailma on saanut vaikutteita metsäretkiltäni.


Muuten käsityöt ovat sujuneet jonkun purkin päälystämisen, kortin teon ja pakkopullasukkien kutomisen parissa.

Mosaiikkikurssilla sain kuitenkin vihdoin, huolimatta muutamasta poissaolo kerrasta, elämäni ensimmäisen mosaiikkityön liimatuksi .Ensi viikolla vuorossa on sitten saumaus.


Koskaan ei ehdi haaveilla ja kuvitella tarpeeksi. Koskaan ei myöskään ehdi tekemään tarpeeksi noita erilaisia käsitöitä, ei ainakaan niin paljon kuin haluaisi. Elämä on kuitenkin työssäkäyvälle perheelliselle rajallista. Täytyy kuitenkin osata ottaa se pieni inspiraation hetki vastaan, mikä tarjoutuu vaikka työmatka maisemien katsomisesta uusin silmin, eri päivinä. Voi olla että juuri sieltä löytyy se voima, viisaus, intohimo tai ilo, mitä sillä hetkellä tarvitset. Satuillaan siis jatkossakin.



”Kauneimmat asiat elämässä eivät ole nähtävissä. Ne ovat tunnettavissa sydämellä.” — Antoine de Saint-Exupery, Pikku Prinssi




torstai 13. lokakuuta 2016

Häät ja maailma hymyilee

Edellisestä tekstistä onkin vierähtänyt aikaa. Kesä kului häiden suunnittelussa ja järjestelyssä, sekä niin kotimaan kun ulkomaidenkin matkailussa. Häämatkan jälkeen haasteet alkoivat uuden työpaikan muodossa lastentarhanopettajana 4-5-vuotiaiden ryhmässä. Paljon on siis tapahtunut ja elämä on porskuttanut eteenpäin kolisten, ettei sinällään ihme, vaikka monikin asia on jäänyt vähemmälle siinä sivussa.

Ensimmäinen prosessi kesällä oli erotyön tekeminen pitkäaikaisesta työpaikastani. Viimeisiä käsitöitä lapsosille väsäilin, eikä kyyneleiltä vältytty hyvästien jättämisessäkään.




Virallinen hääpäivämme oli 1.7, heti viimeisen työpäiväni jälkeen, ja ne sisälsivät lähinnä maistraatissa käymisen kaason ja bestmanin kanssa. Tämän jälkeen vuorossa oli hääyön vietto, mikä tapahtui käytännön syistä Joensuussa, koska olimme seuraavaksi päiväksi luvanneet mennä serkkuni järjestämiin sikajuhliin Itä-Suomeen.







Reissu sujui mukavasti lukuunottamatta omaa leukaan osunutta kipinää ja sen mukana tuomaa palovammaa, sekä mieheni saamaa kyynerpäävammaa. Onhan tällaisilla kaupunkilaisilla aina riskinsä tuolla maaseudulla :)

Varsinaiset juhlat vaativat sitten suuremman panostuksen. 100 hengen juhlissakin on järjestäminen ruokineen, juomineen, bändeineen ja koristeineen. Halusin teemaväriksi turkoosin. Löysin juuri sellaisen puvun, kun olin haaveillutkin ja tämä värivalinta uloitettiin koskemaan sitten aivan kaikkea :)








Tilasin serkkuni tekemään kakutkin sävyyn sopivaksi:


Häät sujuivat täydellisesti ja tämän jälkeen vuorossa oli häämatka heti seuraavana päivänä. Suunnistimme ensin Prahaan:




Prahasta jatkoimme junalla Bratislavaan, missä kävin ihan ensimmäistä kertaa:





Ja Bratislavasta bussilla Budapestiin:





Reissukin meni hienosti, paljon nähtiin ja koettiin. Näistä kirjoittelen kuitenkin enemmän tuonne matkailublogin puolelle, kunhan ehdin.


No arki koitti häiden ja juhlien jälkeen ja pikkuhiljaa alkoi taas käsillä tekeminenkin kiinnostaa enemmän. Ilmoitauduin mosaiikkikurssille, jossa meillä oli pakollinen harjoitustyö, jotta oppisimme leikkaamaan laattoja oikein. Harjoitustyö on vielä kesken, mutta näin se etenee:



Pyysin appiukkoa aiemmin tekemään aiemmin puisia laatikoita itselleni ja nekin saivat vihdoin väriä pintaan. Yksi on tosin vielä maalaamatta. Parveke pääsi muutenkin syksyilmeeseensä:



Noille huopaisille satuhahmoilleni olen työstänyt vihdoin silmiä. Hieman naivistisia niistä tuli, kun en noin pieneen alustaan onnistu yksityiskohtaisempia ja tarkempia silmiä vaan tekemään:



Pikkuhiljaa päälystelen myös säilytyspurkkeja askarteluvälineille. Tässä on erilaisia lehtiä, joita voi käyttää korteissa yms. askarteluissa.

 Töihin päätin tehdä oman kassin, jossa nuo työvälineet kulkee eri työpisteiden välillä: eli perus kangaskassista kankaanpainannalla hieman satua elämään:

Ja mikä olisi syksy ilman pakollista sukkashow:ta




Toivottavasti inspiraatio ja aika riittää työstämään taas jotain uutta lähitulevaisuudessa :)


Kesän muistoja vaalien toivotan siis hyvää syksyä kaikille.












tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kevät etenee kohisten.


Valon lisääntyessä mieli kirkastuu ja alkaa kaipaamaan värejä ja liikkuvuutta. Stressi työpaikan hausta ja Yt-prosessista, jossa joudun lähtemään, koska kaikki tietävät että etsin muutenkin uutta työpaikkaa, tuntuu hetkittäin hyvin kuristavalta. Kaikki mahdolliset pakokeinot tuon prosessin ajattelemisesta ovat olleet enemmän kuin tarpeellisia.

Onneksi perheellä ja lapsilla on kaikki hyvin. Toinen lapsistakin suunnittelee omilleen muuttoa kesän jälkeen ja sai juuri myös työpaikan opintojensa ohelle. Vanhimmalla opinnot kääntyvät jo loppusuoralle ja kesätyöt sekä keikkatyöt on jo hoidossa. Kolmannen kanssa jännätään peruskoulun loppumista ja tulevaa opiskelupaikkaa.

Kaikki junamatkat töihin ja takaisin olen lähinnä kuluttanut dekkareiden lukemiseen ja musiikin kuunteluun. Kotona taas nuo huopatyöt ovat jatkuneet ja kaiken liikenevän rahan, sekä ajan olen halunnut käyttää kirppiskierroksiin, sekä tulevien häideni suunnitteluun.

Kutsut häihin lähtivät jo ja tässä turkoosibuumissa näyttivät tällaisilta:


Juhlittu on myös kuopuksen synttäreitä, jonne yhdessä nuorison kanssa väänsimme futiskenttäkakun:



Kirppiskierroksilta on löytynyt vaikka minkälaisia kippoja ja kappoja, sekä kirjoja. Tässä muutamia löytöjä:




 Tässä vielä äitini minulle löytämä Iittala-setti:


Tuo oma työnurkkaukseni alkaa todellakin muistuttamaan sellaista satu-tädin soppia, mitä olen haaveillutkin. Tässä satukansan uusimmat luomukset:





Ja tässä koko nurkkaus:


Tällä hetkellä pohdin täällä kovan flunssan kourissa, mitä projekteja seuraavaksi keksisi. Jos Yt-neuvotteluiden seurauksena tulee ylimääräisiä vapaakuukausia, niin eihän tässä ole muuta kuin aikaa toteutella kaikenlaisia projektejaan, mutta toivon silti että jotain muuta työtä löytyisi ja voisi suunnitella taas elämää eteenpäin. Hyvää kevättä kuitenkin kaikille jotka viitsitte tätä lukea.