Olen paljon miettinyt sitä että haluaisin jossain vaiheessa elämää asua jossain muualla kuin Suomessa ainakin vuoden. Toisaalta tuntuu kaukaiselta haaveelta, kun vielä neljä alaikäistä toiveineen ja vaatimuksineen täyttää elämän, mutta sitten taas toisaalta yhdeksän vuoden päästä iltatähtemmekin on täysi-ikäisten kirjoissa ja mahdollisuuden omiin itsekkäämpiin valintoihin avautuvat.
Miehelläni on työ joka on helppo siirtää ulkomaille, mutta itse en vielä hahmota mihin kenttään oma ammattitaitoni muualla asettuu. Sosionomin työ kun on kovin yhteiskuntasidonnaista. Olen muutenkin kyllä miettinyt joko jatkokoulutus mahdollisuutta tai alanvaihtoa, joten nähtäväksi jää.
Kevät siis herättelee ankeasta talvikoomasta ja antaa uskoa huomiseen. Voisi kai sanoa haaveita, haaveita, haaveita. Toisaalta jos ei voisi haaveilla putoaisin varmaan syvälle masennuksen syövereihin, elämä kun on ajoittain kovinkin haastavaa. Jatkuva rahapula, kolme teini-ikäistä, kaksi erityislasta ja vuorotyö. On siinä kakkua, mutta en kai ole niitä ihmisiä, jotka helpommalla haluaisi edetäkään.
Yksi pitkäaikaisista haaveista on ollut kulkea Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti. Tavoitteeksi olen asettanut, että tuon reitin pääsisi kulkemaan noin kymmenen vuoden päästä. Valmistautuminen alkaa jo varhain ottamalla asioista selvää ja siksi tätä kirjallisuuttakin on tullut luettua.
Muuta tämän hetkistä kirjallisuutta edustaa joululahjaksi saatu amerikkalaiset klassikot.
Käsityöopinnot siis lähenevät loppuaan ja toiseksi viimeinen jakso on kirjansidonta. Olen sitomassa leikekirjaa, joka vielä tässä näyttää aika vaiheessa olevalta. Ensi kerraksi saan sen todennäköisesti valmiiksi.
Myös portfolion teko jatkuu. Tässä kuvaus rakkaimmasta tekniikastani:
Seuraavia projektejani tulee olemaan nuo makuuhuoneen tyynyt. Tosin kun vielä on näitä edellisiä töitä kesken, kuten tuo isoäidintilkuista tehtävä vauvan peitto ja nuo kirjottavat verhot, saa nämä vähemmän kiireelliset työt edetä omalla painollaan. Tässä kuitenkin pari afrikankukkatilkkua antamassa suuntaa mitä tuleman pitää.
Kesää kohti siis kuljetaan. Olen alkanut seuraamaan muutamaa ulkosuomalaisten kirjoittamaa blogia, josta ehkä saan voimaa haaveilleni. Kuitenkin näihin asioihin on vielä pitkä tie, jolla on monta mutkaa edessä.
Tässä vielä facebookista lainaamani kuva, joka jotenkin kuitenkin priorisoi elämän todellisuutta ja haaveitakin.
Mukavaa kevättä kaikille lukijoille. Olisi kiva kun kommentoisitte jotain välillä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti