perjantai 7. helmikuuta 2014

Ohikiitävät päivät

Joulu tuli ja meni. Toiveissa oli että sen jälkeen kiire helpottaisi, mutta ei ilmeisesti tässä elämässä. Töissä on kiireistä ja ylityöt paukkuu, vapaa-aikakin menee paljolti harrastusten parissa, sekä omien että lasten. Olen myös miettinyt jatkokoulutusta, mutta tuntuu että olen aivan hukassa myös sen asian suhteen. Helpointa olisi hakea jatkokoulutukseen omalle alalleen, mutta todellinen rakkaus tällä hetkellä on näissä kädentaidoissa tai mahdollisesti oman alani ja kädentaitojen yhdistämisessä. No täytynee vieläkin ottaa aikalisä ja iettiä mitä elämältään haluaa.
Koko viimeisen vuoden tuntuu että olen pohtinut paljon sitä, mitä elämältä haluan. Kai sitä voisi kutsua jonkin asteiseksi keski-iän kriisiksi tai välitilinpäätökseksi. Rakkaan pitkäaikaisen ystävän kuolema palautti myös mieleen niitä haaveita, joita aikanaan maailmalle asetti. Olenko minä toiminut niinkuin aikanaan ajattelin ja mihin on kadonnut se arvomaailma mikä silloin oli itselle tärkeä. Kaikki kai vuosien varrella muuttuu ja hyvä että muuttuukin, eihän nuoren ihmisen idealismi voi enää toteutua keski-ikäisenä neljän lapsen äitinä. Kuitenkin jotain siitä olisin halunnut säilyttää. Olenko liikaa mennyt maailmassa vallitsevan keskinkertaisuuden mukaan ja tyytynyt osaani, sen sijaan että pyrkisin parempaan?
No siinä on paljon kysymyksiä vielä toistaiseksi ilman vastauksia ja asioita pitää pohtia vielä pitkään.


No sitten käsitöihin. Joulun jälkeen sain vihdoin tehtyä itselleni haluamani violetit sukat. Lankana oli Nallen luontopolku Kanerva. Sukista halusin mahdollisimman pitkät.

Muut neuleet ovatkin sitten olleet toisten tilaamia.

Tässä yhdet miesten lapaset Novitan mustasta Isoveli-langasta.



Ja tässä sukat ja säärystimet Rose-langasta.


Ja sitten näiden tilattujen neuleiden loppulangoista tein tyttärelleni hänen toivomansa kissalapaset samalla ohjeella kun tuolla aikaisemminkin.



Käsityökoulussa aloitime tuhftaus-jakson ja kun ensimmäiseltä kerralta jouduin olemaan pois, ja sitten piti kiireessä suunnitella, niin päädyin YingYang-kuvioon, jota suunnittelin poikani seinälle. Tässä valmisteilla, ensikerralla ehkä valmis:

Nyt kyllä huomaan että tuo mustavalkoisten käsitöiden tekeminen alkaa tulla jo korvistakin ulos ja värit houkuttelevat. Seuraavia projekteja on serkkuni vauvalle virkattava sängyn peite ja myös tuo unensieppari verhon kirjonta jatkuu.

Tässä vielä pakkaskuva erään joen rannalta: