torstai 20. maaliskuuta 2014

Herättelyä

Talvi jäi vähälumiseksi ja leudoksi. Toisaalta tämä Suomikin on helpompi paikka elää, kun megapakkaset puuttuvat, mutta luonnolla on myös tapana tasata vaakakupit ja tiedossa taitaa olla kolea kesä.

Olen paljon miettinyt sitä että haluaisin jossain vaiheessa elämää asua jossain muualla kuin Suomessa ainakin vuoden. Toisaalta tuntuu kaukaiselta haaveelta, kun vielä neljä alaikäistä toiveineen ja vaatimuksineen täyttää elämän, mutta sitten taas toisaalta yhdeksän vuoden päästä iltatähtemmekin on täysi-ikäisten kirjoissa ja mahdollisuuden omiin itsekkäämpiin valintoihin avautuvat.

Miehelläni on työ joka on helppo siirtää ulkomaille, mutta itse en vielä hahmota mihin kenttään oma ammattitaitoni muualla asettuu. Sosionomin työ kun on kovin yhteiskuntasidonnaista. Olen muutenkin kyllä miettinyt joko jatkokoulutus mahdollisuutta tai alanvaihtoa, joten nähtäväksi jää.

Kevät siis herättelee ankeasta talvikoomasta ja antaa uskoa huomiseen. Voisi kai sanoa haaveita, haaveita, haaveita. Toisaalta jos ei voisi haaveilla putoaisin varmaan syvälle masennuksen syövereihin, elämä kun on ajoittain kovinkin haastavaa. Jatkuva rahapula, kolme teini-ikäistä, kaksi erityislasta ja vuorotyö. On siinä kakkua, mutta en kai ole niitä ihmisiä, jotka helpommalla haluaisi edetäkään.

Yksi pitkäaikaisista haaveista on ollut kulkea Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti. Tavoitteeksi olen asettanut, että tuon reitin pääsisi kulkemaan noin kymmenen vuoden päästä. Valmistautuminen alkaa jo varhain ottamalla asioista selvää ja siksi tätä kirjallisuuttakin on tullut luettua.

Muuta tämän hetkistä kirjallisuutta edustaa joululahjaksi saatu amerikkalaiset klassikot.


Käsityöopinnot siis lähenevät loppuaan ja toiseksi viimeinen jakso on kirjansidonta. Olen sitomassa leikekirjaa, joka vielä tässä näyttää aika vaiheessa olevalta. Ensi kerraksi saan sen todennäköisesti valmiiksi.


Myös portfolion teko jatkuu. Tässä kuvaus rakkaimmasta tekniikastani:


Seuraavia projektejani tulee olemaan nuo makuuhuoneen tyynyt. Tosin kun vielä on näitä edellisiä töitä kesken, kuten tuo isoäidintilkuista  tehtävä vauvan peitto ja nuo kirjottavat verhot, saa nämä vähemmän kiireelliset työt edetä omalla painollaan. Tässä kuitenkin pari afrikankukkatilkkua antamassa suuntaa mitä tuleman pitää.


Kesää kohti siis kuljetaan. Olen alkanut seuraamaan muutamaa ulkosuomalaisten kirjoittamaa blogia, josta ehkä saan voimaa haaveilleni. Kuitenkin näihin asioihin on vielä pitkä tie, jolla on monta mutkaa edessä.

Tässä vielä facebookista lainaamani kuva, joka jotenkin kuitenkin priorisoi elämän todellisuutta ja haaveitakin.



Mukavaa kevättä kaikille lukijoille. Olisi kiva kun kommentoisitte jotain välillä :)








perjantai 7. maaliskuuta 2014

Muutosten tuulet

Viimekesäisen oman elämäni vuosikymmenen vaihtumisen jälkeen olen huomannut useiden asioiden muuttuneen elämässäni. Edelleen olen levoton, enkä juuri pysty olemaan paikallaan tekemättä mitään ainakaan käsilläni, mutta samaan aikaan elämään on tullut lisää syvyyttä ja ulottuvuuksia joihin en aiemmin kyennyt ulottumaan.


Kaikki tämä kriisiyttää monet vanhat kaavat ja unelmat, joita olin itselleni luonut. Muutos näkyy jopa niin konkreettisissa asioissa kun värimaailmassa. Olin vuosikymmenen vannoutunut vihreän ja ruskean suurkuluttaja. Tosin suurin osa tästä vuosikymmenestä koostuikin perheestä ja kodin sisäisistä asioista, joten nuo äiti maan värit sopivat siihen hyvin. Nyt väreinä on alkanut kiehtoa violetti. Myös tietyt sinisen sävyt jotka lähentelevät violettia, sekä lisäksi turkoosi ja valkoinen. Violettihan tunnetusti on henkisyyden väri.

 Kuluneen vuoden aikana olen yrittänyt kaikissa mahdollisissa tilanteissa suunnata ajatuksia sisäiseen maailmaan ja antaa sen viedä mukanaan. Heittäydyn useasti aiempaa enemmin erilaisiin flow-tuntemuksiin ja annan virran viedä. Jotenkin tuntuu että se on ehkä parasta mitä elämä voi antaa. Juuri tällaisen tunteen vallassa sain päähäni päälystää sänkyni josta alempana lisää- Tuskin olisin sitäkään koskaan saanut tehtyä ilman sisäistä luomisen ja muutoksen pakkoa. Sittenhän tuo prosessi ajoi eteenpäin ja piti saada langat tyynynpäällisiin, jotka tosin vielä odottelevat vuoroaan aiemman käsityösuman alta.

Tällainen heittäytymisilmiö näkyy muuallakin kun käsitöiden parissa. Myös oma työni ihmisten parissa hyötyy tästä heittäytymisestä ja uudistuneesta itsensä ja ympäristön kuuntelemisen taidon parantumisesta. Luovuus on paras voimavara, jonka ihminen saa, etenkin jos sitä uskaltaa käyttää ja kehittää. Ehkä näin keski-ikäisenä, vanhimman lapsen lähestyessä täysikäisyyttä vihdoin uskaltaa irroittaa ja heittäytyä oman luovuuden syövereihin ja katsoa mihin se kantaa.

Vihdoinkin on ollut myös aikaa työskennellä muiden kun puikkojen parissa, tosin tämän hetkiset projektit ovat sen verran pitkiä ja kesken että paljon valmista ei vielä kykene julkaisemaan. Yksi harmitus on myös ollut tuon digikameran hajoaminen. Nyt pitää ottaa kuvia vain kännykällä ja ne eivät kylläkään laadullaan vakuuta.

Nyt sitten siihen sänkyprojektiin:
Kauan olin pohtinut sitä, että mielestäni sänkyni oli ruma. Olin saanut sen käytettynä ja siinä oli kaiken kukkuraksi aluksi vielä kamalat pehmusteet päädyissä. Vanha lastulevystä tehty sänky siis tuijotteli minua aamusta iltaan. Kuitenkin kun rahaa on vähän ja vihaan turhaa kuluttamista niin pohdin oisiko tuolle rttelolle tehdä jotain? No lähdettiin siitä että päätypehmusteet revittiin irti minkä jälkeen minulla oli tämän näköinen sänky:


Pohdin aluksi värillisiä kontaktimuoveja, joilla tuon päällystää mutta halusin omaperäisemmän ratkaisun. Avuksi tuli decoupage-tekniikka, jolla olin aiemmin päällystänyt useita pienempiä projekteja, kuten purkkeja ja kansioita. Etsiskelin sitten sopivaa päällystettä ja päädyin Vallilan servetteihin. Konttasin sitten pari päivää päällystäen sänkyä ensin serveteillä ja sen jälkeen läpinäkyvällä kontaktimuovilla, suojatakseni sen koiralta ja kissalta. Lopputulokseen olin itse hyvin tyytyväinen ja nyt sänky on itseni näköinen.

Tietysti sain myös vision tyynynpäälisistä, joihin hain langat:

Sitten päätin tehdä seinälle matkavalokuvista kollaasin, joka muistuttaa joka aamu kaikesta mitä olen saanut nähdä ja kokea. Halusin tehdä kollaasin hyvin vaatimattoman näköiseksi ja jättää siitä pois kaikki kuvat missä me itse olemme. Kuviin valikoitui vain maisemia ja paikallisten ihmisten katseita. Makuuhuoneen seinät olivat vanhalle minälle uskollisesti maalttu vanhan vihreän väriseksi ja ajatteli yhdistellä huoneessa tätä uutta ja vanhaa minää joten väreiksi huoneessa valikoitui vihreä ja violetti. Maalasin pieniä Tiger-liikkeen pyykkipoikia violetiksi ja ripustin kuvat pitsinarulle.


Liekö omalla tavallaan vaikuttanut tähän viimeaikojen henkisen kasvun tarpeeseen, myös lähipiirissä tapahtuneet vanhan läheisen ystävän kuolema sekä yhden läheisen vakava sairastuminen. Joka tapauksessa olivat syyt mitkä tahansa, niin koen että olen valinnut tienhaarassa täysin uuden reitin, jota haluan nyt kokeilla.


Käsityökoulun tuftausjakso saatiin päätökseen ja sieltä tuloksena siis tämä Ying Yang:


Loppusuora näissäkin opinnissa häämöttää, kun keväällä pitäisi saada opinnot päätökseen.
Tällä hetkellä käynnissä on vielä kirjansidonnan jakso, jonka jälkeen teemme jonkun pienen puutyön, joka jääkin sitten viimeiseksi jaksoksi koulussa. Aloin valmistella Portfoliota ja pitkän pohdinnan jälkeen pääduin skräppäämään sen. Minähän en tunnetusti skräppäile minkään trendin, buumin tai ohjeen mukaan vaan tasan niinkuin itse haluan. Tässä esimakua tulevasta.


Onneksi maailmassa tuo ying ja yang löytyy ja jos joku kuolee niin toinen syntyy. Serkkuni on saamassa pikapuoleen pikkuisen poikavauvan ja päätin tehdä vauvalle peiton, joka on tässä aluillaan. Värit eivät näissä kuvissa oikein pääse oikeuksiinsa. Peiton värit ovat siis vaaleansininen, harmaa ja valkoinen.




Toivotan näiden myötä kaikille oikein luovuuden täyttämää kevättä. Etsikää ihmeitä ja kauneutta ja jakakaa sitä sitten eteenpäin, niin jonain kauniina päivänä se palaa takaisin lähettäjälleen matkalla rikastuneena. Hyvä kiertää :)





perjantai 7. helmikuuta 2014

Ohikiitävät päivät

Joulu tuli ja meni. Toiveissa oli että sen jälkeen kiire helpottaisi, mutta ei ilmeisesti tässä elämässä. Töissä on kiireistä ja ylityöt paukkuu, vapaa-aikakin menee paljolti harrastusten parissa, sekä omien että lasten. Olen myös miettinyt jatkokoulutusta, mutta tuntuu että olen aivan hukassa myös sen asian suhteen. Helpointa olisi hakea jatkokoulutukseen omalle alalleen, mutta todellinen rakkaus tällä hetkellä on näissä kädentaidoissa tai mahdollisesti oman alani ja kädentaitojen yhdistämisessä. No täytynee vieläkin ottaa aikalisä ja iettiä mitä elämältään haluaa.
Koko viimeisen vuoden tuntuu että olen pohtinut paljon sitä, mitä elämältä haluan. Kai sitä voisi kutsua jonkin asteiseksi keski-iän kriisiksi tai välitilinpäätökseksi. Rakkaan pitkäaikaisen ystävän kuolema palautti myös mieleen niitä haaveita, joita aikanaan maailmalle asetti. Olenko minä toiminut niinkuin aikanaan ajattelin ja mihin on kadonnut se arvomaailma mikä silloin oli itselle tärkeä. Kaikki kai vuosien varrella muuttuu ja hyvä että muuttuukin, eihän nuoren ihmisen idealismi voi enää toteutua keski-ikäisenä neljän lapsen äitinä. Kuitenkin jotain siitä olisin halunnut säilyttää. Olenko liikaa mennyt maailmassa vallitsevan keskinkertaisuuden mukaan ja tyytynyt osaani, sen sijaan että pyrkisin parempaan?
No siinä on paljon kysymyksiä vielä toistaiseksi ilman vastauksia ja asioita pitää pohtia vielä pitkään.


No sitten käsitöihin. Joulun jälkeen sain vihdoin tehtyä itselleni haluamani violetit sukat. Lankana oli Nallen luontopolku Kanerva. Sukista halusin mahdollisimman pitkät.

Muut neuleet ovatkin sitten olleet toisten tilaamia.

Tässä yhdet miesten lapaset Novitan mustasta Isoveli-langasta.



Ja tässä sukat ja säärystimet Rose-langasta.


Ja sitten näiden tilattujen neuleiden loppulangoista tein tyttärelleni hänen toivomansa kissalapaset samalla ohjeella kun tuolla aikaisemminkin.



Käsityökoulussa aloitime tuhftaus-jakson ja kun ensimmäiseltä kerralta jouduin olemaan pois, ja sitten piti kiireessä suunnitella, niin päädyin YingYang-kuvioon, jota suunnittelin poikani seinälle. Tässä valmisteilla, ensikerralla ehkä valmis:

Nyt kyllä huomaan että tuo mustavalkoisten käsitöiden tekeminen alkaa tulla jo korvistakin ulos ja värit houkuttelevat. Seuraavia projekteja on serkkuni vauvalle virkattava sängyn peite ja myös tuo unensieppari verhon kirjonta jatkuu.

Tässä vielä pakkaskuva erään joen rannalta: