Nala tuli meille.

Rakas Rottweilerimme Rontti nukkui pois vuonna 2008. Siitä saakka olen kaivannut lenkkikaveria ja kotona odottavaa hännänheiluttajaa. Pitkään ajattelin etten halua sitoutua taas ulos viemisiin ja jatkuvaan koiran hoitamiseen, mutta tänä keväänä mieli vihdoin muuttui. Lapset olivat haaveilleet koirasta jo kauan ja hyppivät riemusta kun kerroin että nyt meille sitten tulee koira, kunhan sopiva löytyy. Lopulta löytyi Rottweilerin ja Saksanpaimenkoiran sekoitus sopivalta etäisyydeltä ja niinpä varasin meille yhden narttu pennun. Olen päässyt seuraamaan pennun elämää jo parin päivän ikäisestä saakka internetin kautta. Lasten kanssa seurasimme pentueen elämää ja viimein viime perjantaina hain omamme kotiin.

Nala ja muut pennut äitinsä kanssa heinäkuussa.

Nala omassa kodissa ensimmäistä kertaa ulkona.

Nala tutustuu Melodiin.

Sohvailua.

Nalan kanssa on käyty pienillä lenkeillä ja eilen Nala pääsi katsomaan urheilukilpailuissa, kun toisiksi vanhin poikamme juoksi kultamitallin. Kultaa onkin viimeaikoina sadellut pojille urheilurintamalla, kun tämä samainen poika veti myös toisesta lajista kullan ja kuopus suoritti jalkapallossa kultaisen tekniikkamerkin.

Nyt on alkanut pakollinen sukankudonta kausi ja samalla ajatuksena on työstää kuteista virkattu matto. toki en tiedä koska tuo matto valmistuu. Käsityöopinnoissa pyörähtää käyntiin viimeinen vuosi kankaanpainannan merkeissä. Myös portfolio pitäisi työstää valmiiksi.

Kirjojakin olen työstänyt löydettyäni lempikirjailijani Joanne Harrisin uusimman Persikoiden aikaan kirjastosta. Mielikuvitusmatka Vianne Rocherin seurassa on parasta arjen pakoa. Nyt pikalainana on Anna Janssonin Haudan takaa, sekä Mary Higgins Clarkin Kadonneet Vuodet.