tiistai 6. elokuuta 2013

Hiekkarantoja ja haaveita

Kuuden viikon työrupeaman lopuksi koitti vihdoin jälkimmäinen lomapuolisko ja kauan odotettu Pärnun matka.
Viikonloppu oli kiireinen ennen reissua, kun kävimme mieheni ja vanhimman poikani kanssa katsomassa tulevaa perheenjäsentämme eli pientä Rottweilerin ja saksanpaimenkoiran sekotuspentua Nalaa. Nala kotiutuu meille elokuun loppupuolella. Viikonloppuna oli myös mieheni ja minun yhteisen tuttavan tupaantuliaisjuhlat ja toisen lapsemme rippijuhlat. Kun nämä kaikki oli saatu hoidettua pakkasimme tavarat ja lähdimme maanantaiaamuna lautalla kohti Tallinnaa ja sieltä bussilla Pärnuun.

Matka sujui helposti, kun lautalla ei enää tarvitse viettää useita tunteja, vaan yli pääsee Eckerö Linellakin kahdessa ja puolessa tunnissa. Laivan runsas brunssi vei lähes puolet matkasta ja ennenkuin ehdimme edes huomata etsimme jo Tallinnassa Bussijaamia.

Parin tunnin bussimatkan jälkeen suunnistimme vuokraamallemme mökille. Matkaksi oli ilmoitettu kolme kilometriä, joka ei kyllä pitänyt paikkaansa ja minkä huomasimme ajateltuamme kävellä mökille ensimmäisenä iltana. Lapset olivat aavistuksen väsyneitä kun ehkä noin 5-7 kilometrin päässä oleva mökkimme vihdoin löytyi. Loppureissun kuljimmekin sitten bussilla tai tandem-pyörällä.



 Jo ensimmäisenä iltana lähdimme katsomaan keskustan hiekkarantoja. Kun rantamaisema aukeni silmien eteen ajattelin että nyt löytyi paratiisi.Loppuloman haaveilinkin tulevaisuudessa hankittavasta loma-asunnosta juuri tuolta Pärnusta. Aiemmin olen haaveillut mökistä, mutta nähtyäni Pärnuun, vaihoin mökki haaveen nopeasti loma-asunto haaveeseen. No haaveitahan ihmisellä pitää olla.



Myös Pärnun kaupunki oli kaunis. Vanhoja taloja oli korjailtu ja maisema oli kun elokuvasta. Valtavat puistoalueet loivat puitteet pitkille ajanviettojaksoille ulkoilmassa. Sateestakin saimme toki osamme.







Mökkimme lähistöllä oli myös enemmän paikallisten käytössä oleva ranta, jonne kuljettiin vanhaa maalaistietä, jonka varrella oli lehmiä. Varsinainen elämys kaupunkilaislapsille.



Eli Pärnu jäi elämään, ensi kesänä ehkä uudelleen. Seuraava matkamme tapahtuu kahdenkesken mieheni kanssa syyskuussa ja tarkoitus olisi suunnata Pariisiin Montmantreelle.

Myös työpaikan kanssa on tullut retkeiltyä:

Kaitalammella Espoossa:



Ja Särkänniemellä Tampereella:



Kesän riemuja on siis koettu niin työn kun vapaa-ajan puolelta.

Käsityö alue on ollut hieman laiminlyöty, kun en oikein kesällä malta olla paikoillaan. Tuparilahjaksi tein patalaput puuvillalangasta afrikankukka-kuviolla, sekä itse päälystetyn kahvipurkin ja itsetehdyn kortin.





Tein myös pojalleni kortin konfirmaation kunniaksi:


Tyttäreni sai oman pienen vauvansa eli kissanpentu tyttösen, jonka tämä risti Melodiksi. Nyt tämä kisuli riehuu pitkin kämppää ja kiipeilee verhoissa, mutta on samalla täynnä ihanaa positiivista vauvaenergiaa.


Kesän viimeinen lomaviikko on siis käynnissä ja uusia tuulia taas tulossa pienen koiravauvan ja Pariisin matkan tiimoilta. Niistä kentie enemmän sitten syksyllä.


Lainaan lopuksi vielä jotain suomalaista iskelmätähteä, jonka nimeä en muista sanoin:

"sen pienen hetken vaan, oli maailmassa kaikki kohdallaan "


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti