torstai 29. elokuuta 2013

Nala tuli meille.

Rakas Rottweilerimme Rontti nukkui pois vuonna 2008. Siitä saakka olen kaivannut lenkkikaveria ja kotona odottavaa hännänheiluttajaa. Pitkään ajattelin etten halua sitoutua taas ulos viemisiin ja jatkuvaan koiran hoitamiseen, mutta tänä keväänä mieli vihdoin muuttui. Lapset olivat haaveilleet koirasta jo kauan ja hyppivät riemusta kun kerroin että nyt meille sitten tulee koira, kunhan sopiva löytyy. Lopulta löytyi Rottweilerin ja Saksanpaimenkoiran sekoitus sopivalta etäisyydeltä ja niinpä varasin meille yhden narttu pennun. Olen päässyt seuraamaan pennun elämää jo parin päivän ikäisestä saakka internetin kautta. Lasten kanssa seurasimme pentueen elämää ja viimein viime perjantaina hain omamme kotiin.

Nala ja muut pennut äitinsä kanssa heinäkuussa.






Nala omassa kodissa ensimmäistä kertaa ulkona.


Nala tutustuu Melodiin.


Sohvailua.



Nalan kanssa on käyty pienillä lenkeillä ja eilen Nala pääsi katsomaan urheilukilpailuissa, kun toisiksi vanhin poikamme juoksi kultamitallin. Kultaa onkin viimeaikoina sadellut pojille urheilurintamalla, kun tämä samainen poika veti myös toisesta lajista kullan ja kuopus suoritti jalkapallossa kultaisen tekniikkamerkin.

Nyt on alkanut pakollinen sukankudonta kausi ja samalla ajatuksena on työstää kuteista virkattu matto. toki en tiedä koska tuo matto valmistuu. Käsityöopinnoissa pyörähtää käyntiin viimeinen vuosi kankaanpainannan merkeissä. Myös portfolio pitäisi työstää valmiiksi.




Kirjojakin olen työstänyt löydettyäni lempikirjailijani Joanne Harrisin uusimman Persikoiden aikaan kirjastosta. Mielikuvitusmatka Vianne Rocherin seurassa on parasta arjen pakoa. Nyt pikalainana on Anna Janssonin Haudan takaa, sekä Mary Higgins Clarkin Kadonneet Vuodet.





torstai 8. elokuuta 2013

Lukutoukka herää syksyä kohti

Lukeminen on myös yksi suurimmista intohimoistani. Eniten luen työmatkoilla, jolloin viikon sisällä saattaa mennä pari kolmekin kirjaa.

Nyt kesälomalla lukeminen on ollut hitaampaa.Ennen Pärnuun lähtöä sain luettua Kate Jakobsin Pienen lankakaupan.Kirja käsitteli erilaisia ihmiskohtaloita, jotka kohtasivat itten lankakaupassa pidettävässä neulontakerhossa. Kirja oli helppoa kesäluettavaa, vaikka sittain hieman synkkä. Hain kuitenkin kirjastosta myös jatko-osan eli Lankakaupan talvi, jonka ajattelin lukea sitten töiden alettua.
 Lukaisin myös Helene Turstenin Tulitanssin. En tiedä jotuuko se tästä vuoden ajasta, kun kesällä en niin vahvasti jaksa keskittyä, vai mistä, mutta tämäkään kirja ei minusta yltänyt edeltäjiensä tasolle. No syksyllä tideän että tahti kiihtyy ja siten mukaan eksyy kyllä jotain repäisevämpiäkin kokemuksia.
Eilen ilmestyi pitkään odotettu ja Kotoliving-blogissa hehkutettu Kotoliving-lehden vintage numero. Täytyy istua alas ja keskittyä siihen, mutta ainakin se oli visuaalisesti hienosti toteutettu näin alku vilkaisulta.
 
Juuri tästä visuaalisesta puolesta pidän näissä kotoliving-lehdissä muutenkin eniten.
Niissä on arkisista asioista saatu persoonallista ja juhlavaa. Lisäksi ohjeet ovat suhteelisen simppeleitä eivätkä vaadi useiden kymppien tai satasten sijoitusta materiaaleihin. Paljon kierrätystä ja silleen.
 
 
Totesin tehdessäni noita edellisessä kirjoituksessa olleita patalappuja, että vaikka teen niitä muille, on omat patalappuni surkeassa jamassa. Siitä sitten sisuuntuneena päätin tehdä löytyneistä irtokeristä samalla afrikankukka idealla itselleni patalaput. Tästä se lähtee vihreällä puuvilla- ja beigellä pellavalangalla.
 
Parin viikon päästä saamme kotiimme uuden asukkaan eli 3.7 syntyneen Rottweiler- Saksanpaimenkoirasekoituksen Nalan <3
Koko perhe odotteleekin tuota uutta vauvaa innokkaasti. Uusia tarvikkeitakin piti alustavasti hakea. Ruokavalinnassa noudatin kasvattajan vinkkejä.
 
 
 
Vielä haluaisin mahdollisia vinkkejä:
Olemme siis lähdössä Pariisiin syyskuussa ja haluaisin käydä käsityötarvike ostoksilla. Missä mahtavat sijaita Pariisin persoonallisimmat käsityöliikkeet. Uskon että niitä siellä on, kunhan vaan osaa etsiä. Eli jos jollain on asiasta tietoa, ottaisin sen tiedon innolla vastaan.
 
 

tiistai 6. elokuuta 2013

Hiekkarantoja ja haaveita

Kuuden viikon työrupeaman lopuksi koitti vihdoin jälkimmäinen lomapuolisko ja kauan odotettu Pärnun matka.
Viikonloppu oli kiireinen ennen reissua, kun kävimme mieheni ja vanhimman poikani kanssa katsomassa tulevaa perheenjäsentämme eli pientä Rottweilerin ja saksanpaimenkoiran sekotuspentua Nalaa. Nala kotiutuu meille elokuun loppupuolella. Viikonloppuna oli myös mieheni ja minun yhteisen tuttavan tupaantuliaisjuhlat ja toisen lapsemme rippijuhlat. Kun nämä kaikki oli saatu hoidettua pakkasimme tavarat ja lähdimme maanantaiaamuna lautalla kohti Tallinnaa ja sieltä bussilla Pärnuun.

Matka sujui helposti, kun lautalla ei enää tarvitse viettää useita tunteja, vaan yli pääsee Eckerö Linellakin kahdessa ja puolessa tunnissa. Laivan runsas brunssi vei lähes puolet matkasta ja ennenkuin ehdimme edes huomata etsimme jo Tallinnassa Bussijaamia.

Parin tunnin bussimatkan jälkeen suunnistimme vuokraamallemme mökille. Matkaksi oli ilmoitettu kolme kilometriä, joka ei kyllä pitänyt paikkaansa ja minkä huomasimme ajateltuamme kävellä mökille ensimmäisenä iltana. Lapset olivat aavistuksen väsyneitä kun ehkä noin 5-7 kilometrin päässä oleva mökkimme vihdoin löytyi. Loppureissun kuljimmekin sitten bussilla tai tandem-pyörällä.



 Jo ensimmäisenä iltana lähdimme katsomaan keskustan hiekkarantoja. Kun rantamaisema aukeni silmien eteen ajattelin että nyt löytyi paratiisi.Loppuloman haaveilinkin tulevaisuudessa hankittavasta loma-asunnosta juuri tuolta Pärnusta. Aiemmin olen haaveillut mökistä, mutta nähtyäni Pärnuun, vaihoin mökki haaveen nopeasti loma-asunto haaveeseen. No haaveitahan ihmisellä pitää olla.



Myös Pärnun kaupunki oli kaunis. Vanhoja taloja oli korjailtu ja maisema oli kun elokuvasta. Valtavat puistoalueet loivat puitteet pitkille ajanviettojaksoille ulkoilmassa. Sateestakin saimme toki osamme.







Mökkimme lähistöllä oli myös enemmän paikallisten käytössä oleva ranta, jonne kuljettiin vanhaa maalaistietä, jonka varrella oli lehmiä. Varsinainen elämys kaupunkilaislapsille.



Eli Pärnu jäi elämään, ensi kesänä ehkä uudelleen. Seuraava matkamme tapahtuu kahdenkesken mieheni kanssa syyskuussa ja tarkoitus olisi suunnata Pariisiin Montmantreelle.

Myös työpaikan kanssa on tullut retkeiltyä:

Kaitalammella Espoossa:



Ja Särkänniemellä Tampereella:



Kesän riemuja on siis koettu niin työn kun vapaa-ajan puolelta.

Käsityö alue on ollut hieman laiminlyöty, kun en oikein kesällä malta olla paikoillaan. Tuparilahjaksi tein patalaput puuvillalangasta afrikankukka-kuviolla, sekä itse päälystetyn kahvipurkin ja itsetehdyn kortin.





Tein myös pojalleni kortin konfirmaation kunniaksi:


Tyttäreni sai oman pienen vauvansa eli kissanpentu tyttösen, jonka tämä risti Melodiksi. Nyt tämä kisuli riehuu pitkin kämppää ja kiipeilee verhoissa, mutta on samalla täynnä ihanaa positiivista vauvaenergiaa.


Kesän viimeinen lomaviikko on siis käynnissä ja uusia tuulia taas tulossa pienen koiravauvan ja Pariisin matkan tiimoilta. Niistä kentie enemmän sitten syksyllä.


Lainaan lopuksi vielä jotain suomalaista iskelmätähteä, jonka nimeä en muista sanoin:

"sen pienen hetken vaan, oli maailmassa kaikki kohdallaan "