sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Kevätmania

No nyt se sitten iski sen maanisen kevättouhuamisen. On kun olisi herännyt talviunilta ja elämä alkaisi taas uudestaan. Tarve yksinolemiseen on valtava ja samalla pitäisi kokoajan tehdä jotain luovaa, soittaa pianoa, maalata, tehdä käsitöitä ym. Liityin paikalliseen marttayhdistykseen, jonka matkassa pääsen oopperaretkelle. Ihanaa, ensimmäisen kerran lapsuuden jälkeen. Aluksi mietin tuota Marttatoimintaa, joka samaan aikaan kiehtoi ja toisaalta taas tuntui eläkeläisten ryhmältä. Mutta toimintahan on harvinaisen monipuolista, eikä kaikki jäsenetkään olleet eläkeikää vielä lähelläkään.

Käsillä näpräämisen tarve on siis ollut valtava. Työ vie valtavasti aikaa, kun julkisilla liikkuu vuorotöissä kohtalaisen matkan päässä. Samalla tuo työn sosiaalinen ja psyykkisesti kuormittava olemus on vaatinut vastapainoksi paljon hiljentymistä ja ajattelutyötä. Ainoa tapa purkaa työstä ja yksityiselämästä toisinaan kumpuavaa kuormaa on erilaiset taidemuodot. Ja vaikka sen terapeuttihaaveen jouduinkin kuoppaamaan, niin jonkunlainen taide/ kädentaitoja vaativa ammatti olisi edelleen haaveissa, vielä en vaan tiedä mikä se voisi olla. Tässä jotain viimeaikojaen väkerryksiä:






Ostin paikallisesta City Marketista 8 eurolla tuollaisen kattokynttelikön ja halusin tehdä siitä oman näköiseni.
Työssä on virkattuja ja ommeltuja elementtejä, joita on sitten rautalangalla muokattu. Koristeet lehtiä lukuunottamatta olivat valmiina. Kukat ja rottinkipallot löytyi tiimarin alennuskorista ja linnut Tiger-kaupasta. Köynnös on virkattu vihreästä pellavalangasta, ja näitä virkkauksia on sitten letitetty yhteen ja tuettu rautalangalla. Lehdet olen tuunannut vanhasta hameestani ommellen ja tukenut niitäkin sitten rautalangalla. Mobilen koristeet on kiinnitetty virkattuun rautalankaketjuun. Hauska projekti oli tämä.

Kuopuksella on tulossa 8-vuotissynttärit ja kutsut piti tehdä kaikenkaikkiaan 12 lapselle.
Tällaiset niistä sitten tuli:


Pääsiäistä olen ennakoinut huovuttamalla styrox-munia. Osa meni anopille ja tässä jotain kotiin jääneitä. Muutama pitäisi vielä tehdä, jotta saisi niitä riittävästi roikkumaan keittiön kattokruunuun.


Sitten innostuin maalaamaan. En ole harrastanut piirtämistä tai maalaamista peruskoulun jälkeen ja sen näköisiä ovat työtkin, mutta äärimmäisen terapeuttista toimintaa on joka tapauksessa tuo maalaaminen. Tulokseksi tuli sitten hieman naivistinen koivikko, mutta ainakin värit ovat iloisia:

No ehkei minusta seuravaa Picassoa ole tulossa, mutta uskon että jokaisen ihmisen pitäisi tehdä sitä mikä hyvältä tuntuu ja tällä erää se oli tuo maalaaminen.

Tuntuu aivan luksukselta se että ensi viikolla olisi edessä tuo teatteriesitys ja sitten ensi kuussa se ooppera. Enpä ole viimeaikoina paljon kulttuurielämyksistä päässyt nauttimaan.

Kesäksi olisi haaveissa perhematka Pärnuun. saa nähdä tökkäseekö rahatilaane tuonkin haaveen vai tuleeko siitä totta, mutta siitä kertoilen sitten kun se on ajankohtaista.

Tähän loppuun voisin laittaa vielä hetken 7-vuotta olevan poikani taideteoksen, jonka tämä innostui tekemään samalla kun työstin noita edellisessä kirjoituksessa olevia lintuja:

Poikani on musiikillisesti ja urheilullisesti lahjakas ja erilaiset kädentaidot eivät liieemmin ole kiinnostaneet, mutta hetkittäin innostuu äidin kanssa näpertelemään. Ja aihe oli tietenkin mieluinen.

Nyt sitten odottelemaan lumien sulamista ja talvitakista luopumista. Vihdoinkin tuntuu vuoden ankein aika alkaa olla selätetty.