tiistai 24. joulukuuta 2013

Saapui Joulu vihdoinkin.

Tänä vuonna tuntui jo siltä että Joulua ei tulekaan. Enkä nyt tarkoita pelkkiä ilmoja. Joulun alusaika oli todella hektistä niin töissä kun kotonakin. Töissä tämä vuodenaika on aina kaikista raskain ja kotona kuormittaa se että kaksi lapsista on syntynyt Joulua ennen ja juhlia saa järjestää olan takaa. Kuitenkin nyt kun vihdoin istun tässä kuusen vieressä kaikessa rauhassa tuntuu siltä, että joka vuosi se Joulu saapuu kuitenkin.

Jouluvalmisteluihin liittyi tänä vuonna neulomista oikein olan takaa. Osa sukista ja lapasista olivat tilaustöitä ja loput yritin kiireellä saada joulupaketteihin, toisinaan neulomalla jopa niskat kramppiin asti.


Tässä sukat noin kokoa 35 erivärisistä nallelangoista.


Nämä lapaset ovat mustasta Isoveli-langasta.


Kissalapasissa on mustaa seiskaveikkaa ja jotain valkosita pörrölankaa jonka merkkiä en muista. Ohje on jostain vanhasta Suuri Käsityö-lehdestä.


Näissä koko n.42 ja erivärisiä nallelankoja.


Nämä ovat taas Lauri-langoista. Harmaat noin kokoa 43 ja lilat kokoa 38-39.


Tässä lapaset taas Novitan Hile-langasta.


Käsityökoulu on ansaitulla joulutauolla ja alkuvuodesta olisi aloitettava Portfolion työstäminen, viimeinen puoli vuotta perusopintoja kun pyörähtää käyntiin.
Ennen joulutaukoa ehdimme vielä kokeilla emalointia.


Suurempi kaulakoru emaloiden. Keskiosaan laitettu lasia.


Pienempi aurinkokoru emaloiden.


Myös unensieppariverhot edistyneet hitaasti, mutta varmasti.

Joulun valmisteluihin on tietysti kuulunut myös joulukorttien teko sekä kuusen koristelu. Kuopuksen kanssa maalailtiin suuria käpyjä joita olin saanut äidiltäni.







Meillä syödään aina klo. 18.00, jonka jälkeen avataan lahjat. Vanhempani saapuvat jossain vaiheessa iltapäivää seuraamme ja muutamat viime vuodet on kokoonpanoon kuulunut myös anoppi joka tänä Jouluna kuitenkin viettää Joulunsa muualla. Lähdemme vanhempien lasten kanssa vielä klo. 23.00 Joulukirkkoon jonka jälkeen uni kutsuu juhlijoita.





Mökit nukkuu lumiset,
nukkuu hankitanteret,
tuikkii taivaan tähtivyö -
pyhä nyt on jouluyö.
Katso: valo välkähtää,
hanget kaikki kimmeltää,
yli vuorten, metsien
käy kuin välke siipien.
Se on jouluenkeli.
Herra hänet lähetti
kanssa joululahjojen
luokse pienten lapsien.
Vaikka häll´ on kädessään
niinkuin kulkis kylvämään
ja hän kyllä kylvääkin,
mutta ihmismielihin.
Ei hän anna makeita,
eikä leikkikaluja,
niitä isä, äiti suo.
Mitä jouluenkel´ tuo?
Puhtahia aatteita,
kultaisia kuvia
Suomen lasten sydämiin,
mökkihin ja palatsiin.
Niitä hänen vakastaan
vapiseepi yli maan
niinkuin pikku tähtiä -
eikö se oo ihmettä?
Mutta yhä kummempaa
viel´ on mitä kerrotaan:
kulkiess´ sen enkelin
lapsiks muuttuu vanhatkin.
Sitä et kai ymmärrä.
Kysy sitä äidiltä!
Sitten siunaa itsesi,
nuku - saapuu enkeli.

Eino Leino


Nala-tontun ja Eino Leinon myötä toivotan kaikille lukijoille Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014.








maanantai 28. lokakuuta 2013

Syksyn satumaa

Syksy saapuu, kuin vanhus se hymyilee, lauleli Juice Leskinen aikanaan.Tämä syksy on ollut armollinen ilmojen puolesta ja sitä kautta ajatellen vanhuksen hymy on ollut syvä ja pitkä. Yleensä ottaen rakastan alkusyksyä, mutta vihaan lokakuun ja maaliskuun välistä aikaa. Tänä vuonna en tiedä onko tuo Pariisin matka kantanut, kun en koe olevani niin synkkä ja ahdistunut kuin yleensä. Toki syksy aina oman melankoliansa tuo tullessaan ja vaatii pysähtymään, katselemaan ympärille ja hiljentämään vauhtia. Hiljentämisen taito onkin äärimmäisen tärkeä kun tekee töitä psyykkisesti oireilevien ihmisten parissa ja kotona pyörii neljä eri-ikäistä lasta, mies, koira ja kissa. Itse nautin äärettömän paljon näistä vuorotyön sallimista arkivapaista, jolloin koti on hiljainen, vaikka tänään toisaalta esikoisellani on taksvärkkipäivä , jota hän viettelee täällä seuranani.

Vapaa-aika kuluu paljon kuopuksen jalkapalloharrastuksen parissa, kun molemmat teemme seurassa vapaaehtoistyötä. Lisäksi kuopuksella on pianonsoitto- ja kuorolauluesityksiä, joten hiljainen vapaa-aika käy vähiin. Töissä myös myös ollut kohtalaisen haastavaa viime viikot, joten mehut on usein puristettu jo ennen kotiintuloa.

Hiljentyminen voi olla täydellistä hiljaisuutta, pohtimista, rauhallisen musiikin kuuntelua, koiran kanssa lenkkeilyä tai vaikka lukemista. Pääasia että saa hetken omaa aikaa, ilman toiveita tai vaatimuksia, kiirettä sekä meteliä.

Tultuani Pariisista 24.9 aloin kuvaamaan syksyn etenemistä. Tästä on nyt reilu kuukausi ja näin se on edennyt:


                          Syyskuun lopussa ruusut tekivät uutta nuppukierrosta, kun ilma oli niin lämmin.

                                                Ruska alkoi pikkuhiljaa vallata lehvästöä,

                                                       mutta vielä oli kohtalaisen vehreää.

                                                    Lokakuun alku kellastutti lehtiä lisää,

                                                  ja pudotti niitä maahan,

                                                   valtavia määriä.

                                     Ohut kerros ensilunta iskeytyi maahan lokakuun puolessa välissä,

                                          ja vei sitten lopulta lähes kaiken mukanaan,

                                         jättäen jälkeensä tyhjän ja karun maiseman.

Syksyllä on pakottava tarve myös luoda jotain. Itselläni aika kuluu paljon tuon suuren kirjontaprosessin kanssa, mutta yritän myös välillä ehtiä neulomaan.






Kaikki tehty erilaisista nallelangoista.

Sitten tämän suuren haaveeni, toiveeni ja luomukseni eteneminen, eli kirjottavat unensieppariverhot:

Leipomisprojektiksi valikoitui karjalanpiirakat. Ulkonäössä on ehkä vielä hiomista, mutta maku oli täydellinen.


Kesän mintut piti myös kerätä kuivamaan, jotta talven aikana voi nauttia minttuteestä:

Pikkuhiljaa on pakko alkaa keskittymään tulevaan jouluun ja pohtia mitä taasen keksisi lahjaksi ja mitä tekisi itse. Joulu on ihanaa aikaa, mutta nykyään sen kaupallistuminen ja asioiden kiireistyminen, on vienyt siitä jotain syvempää pois. Aattoyön kirkko on se paikka, jossa voi vihdoin keskittyä olennaiseen, kun urut kajahtaa hiljaisessa yössä. No ennen sitä kuitenkin on vielä paljon paljon kaikkea turhaa säätöä, josta pitäisi selviytyä.



Lopuksi vielä kunnianosoitus upealle taiteilijalle ja kappaleelle:

R.I.P Lou Reed 1942-2013





lauantai 5. lokakuuta 2013

Taiteilijaelämää katselemassa Montmartrella.

Pariisi <3 Vietettiin Pariisissa neljä kokonaista päivää, nauttien joka sekunnista. Kriteerinä matkalla oli saada hotelli Montmartrelta, joka mielestäni on koko kaupungin sydän. Pienet suklaapuodit, leipomot ja hedelmäkaupat tuntuvat elävän omaa elämäänsä kaiken nykyaikaisen kaaottisuuden keskellä. Oma lempihahmoni on Vianne Rocher, eli tuosta Joanne Harrisin suklaapuodista lähtöisin oleva kirjan päähenkilö. Haaveissa oli löytää samantapainen pieni suklaapuoti ja parin päivän etsinnän jälkeen sellainenkin löytyi läheltä Moulin Rougea.


Ikkunoissa oli vanhoja kuparikattiloita, joita kirjassa myös käytettiin suklaan valmistukseen.

Myös muita pieniä ihania kauppoja oli matkan varrella:



Taitelijatori Sacre Courin kukkulalla oli myös aivan mahtava.


Yritimme käyttää mahdollisimman paljon aikaa hengailuun, emmekä juosta pää kolmantena jalkana kaikkia nähtävyyksiä. Notre Damessa kävimme kuitenkin, sekä Eiffel-tornin puistossa.




Sitten vielä muutamia otoksia ympäri Pariisia:












Matka oli kerrassaan mahtava ja jään kaipaamaan Pariisia taas koko sydämestäni. On sinne taas jossain vaiheessa pakko mennä.

Kotiin päästyäni sain uuden innon taas lepoa kotona enemmän. En ole mikään leipomisspesiaali, vaan hyvin kotokutoisia on nuo meidän leivontaherkut.



Pojan kanssa leivottiin patonkeja ja juustosämpylöitä


Mokkapalat on meidän perheen kestosuosikki.


Sitten tehtiin kaurateeleipiä.

Pariisin leipomoiden inspiroimana halusin kokeilla jotain uutta. Macaron-keksit vaikuttivat haastavilta ja lapset eivät niistä erityisemmin pitäneet kun olivat kuulemma niin makeita, joten päätin tehdä kuppikakkuja. Piti sitten käydä ostamassa tietenkin joku kirja jonka kautta pääsen perehtymään niihin paremmin. Minähän kun perehdyn kaikkeen aina ensin kirjojen kautta.


Sitten valittiin kuppikakku, ja voiton vei Vadelma-jugurtti kuppikaukut, jugurttikreemillä.



No osa kuppikakuista levähti uunissa ja kreemi jäi liian löysäksi, mutta ensi kerralla tuokin ongelma osataan korjata. Hyviä olivat kuitenkin.


Sitten sukka/lapasshow:n jatkoa:






Seuraavaksi tulossa tälläiset:


Kuten jo edellisessä kirjoituksessa varoittelin niin nämä unensieppariverhot jatkavat muuttumisleikkiään. Nyt ne saavat kirjontapintaa:


Eikä kokonaan voi unohtaa joka syksyistä lempiharrastustaan, eli lukemista. Tässä tään hetken työstöjä:


Haikeudella kuljen kothi talvea. Tuntuu kun vaipuisi taas ikiuneen kesän reissujen muistot seuranaan. Pärnuun varattu siis jo ensikesäksikin asunto koko orkesterille, mutta muuten haaveet ovatkin rahatilanteen takia hieman jäässä. Josko sitä vaikka lottovoitto osuisi joskus, niin voisi vaan kulkea ympäri maailmaa ja tehdä mukavia asioita. Siihen asti kuitenkin on jatkettava arjessa ja kuljettava kohti pakkasia ja joulumvalmisteluja, kuitenkin pieni pilke silmäkulmassa muistellen kesän retkiä ja rakasta boheemia Pariisia.